Etusivu

Raution Kennel- ja
Metsästysseura Ry 1952

Riistanhoitoa ja metsästystä,
hyvässä seurassa pian 70 vuotta !

Metsästystä ja kenneltoimintaa harrastavien rautiolaisten yhdyssiteeksi 27. tammikuuta 1952 perustetun metsästysseuran nimeksi on aloituskokouksessa hyväksytty Raution Kennel- ja metsästysseura. Vuosien varrella jäsenistössä on ollut jonkinlaista toiminnallista ristivetoa, ja 1960-luvun lopulla pöytäkirjoissa käytetäänkin seurasta nimeä Raution Metsästys- ja ampumaseura. Tämä nimi on jopa hyväksytty ”virallisesti” vuosikokouksessa 19. maaliskuuta 1972, mutta sitten taasen on palattu muutaman vuoden kuluttua käyttämään alkuperäistä nimeä.

Raution Kennel- ja metsästysseuran perustamiskirjan, ensimmäiset säännöt, ovat allekirjoittaneet työnjohtaja Viljami Niskakangas ( s.1903), maanviljelijä Martti Yliverronen (s.1911) ja opettaja Osmo Tokola ( s.1918), joiden lisäksi Ylivieskalaisen Hannes Leppilammen puheenjohdolla pidetyssä perustamiskokouksessa nuorisoseuran talolla on ollut mukana 16 muutakin metsästystä harrastanutta rautiolaista miestä. Mukana olleiden nimiä ei kuitenkaan ole merkitty perustamiskokouksen pöytäkirjaan.

Perustamiskokouksessa hyväksyttyjen sääntöjen mukaan seuran tarkoituksena on ”toimia yhdyssiteenä etupäässä Raution ja sen ympäristössä asuvien kenneltoimintaa, riistanhoitoa ja metsästysurheilua harrastavien henkilöitten kesken, innostaakseen heitä yhteistoimintaan koirarotujen jalostamiseksi sekä riistanhoidon ja järkiperäisen metsästyksen hyväksi”.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi on valittu Viljami Niskakangas, joka on samalla nimetty myöskin riistapäälliköksi. Johtokuntaan on valittu perustamiskokouksessa varsinaisiksi jäseniksi puheenjohtajan lisäksi Martti Yliverronen, Osmo Tokola ja Vilho Mäkitalo sekä varajäseniksi Vilho Murtoniemi ja Eino Päivärinta. Riistapäällikön apulaiseksi nimitettiin Ylipäähän Martti Yliverronen, Alapäähän Vilho Murtoniemi, Typpöön Göstä Ojala, Kärkiseen Eino Hihnala ja Iso-ojalle Joonas Konu.

Raution Kennel- ja Metsästysseura on merkitty oikeusministeriön ylläpitämään yhdistysrekisteriin 20. huhtikuuta 1953 numerolla 62915. Suomen Kennelliiton jäsenyydestä on keskustelut pöytäkirja merkintöjen mukaan ainakin vuonna 1984, mutta liittymispäätös on tehty kuitenkin vasta vuonna 1988.

Vuodelta 1952 on säilynyt tieto, jonka mukaan jäseniä oli silloin 16. Jäsenmäärä kasvoi sitten parin seuraavan vuoden aikana kaksinkertaiseksi ja on sitten vaihdellut vuosien varrella melkoisesti. Vuoden 1998 lopulla jäseniä oli seuran rekisterissä kaikkiaan noin 180.

Seuran toiminnassa ovat hirvijahdit olleet kautta koko toiminta-ajan hyvin näkyvällä sijalla, 1950-luvulla hirvilupia saatiin vuosittain pari kolme kappaletta ja seuraavalla vuosikymmenellä keskimäärin 5-6. Sittemmin 1970-loppuvuosina alkanut hirvikannan lisääntyminen merkitis myös kaatolupien määrän kasvua. Vuonna 1980 seura sai 25 lupaa ja 1982 jo 68 lupaa, joista puolet vasoille. Korkeimmillaan kaatolupien määrä oli vuonna 1984, jolloin Rautiosta kaadettiin 85 aikuista hirveä ja saman verran vasoja.

Kaatolupien määrä pysyi 1980-luvun loppu vuosiin saakka korkeana, vuosittain 120-130 eläimessä. Hirvikannan väheneminen näkyi sitten 1990-luvun alkuvuosina jo selvästi ja kaatoluvutkin putosivat roimasti niin, että esimerkiksi vuonna 1991 seuralla oli luvat enää 32:n aikuisen ja 28:n vasan kaatamiseen. Aivan viime vuosina on kaatolupia saatu vuosittain vain hieman yli kymmenen. Vuonna 1998 lupia oli 16.

Alkuvuosien aikana seuralla on ollut Kallomaassa jonkinlainen ”pahvimökki” metsästysmajana, jonka käyttö lienee kuitenkin jäänyt hyvin vähäiseksi, Metsästysmajan rakentamisesta on pöytäkirjojen mukaan keskusteltu jo vuonna 1959, mutta hanke on silloin siirtynyt ja seuraavat maininnat asiasta ovat pöytäkirjoissa vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

Vuosikokouksessa 22. helmikuuta 1981 on keskustelun jälkeen nimetty toimikunta selvittämään majan paikkavaihtoehtoja ja kustannuksia, Toimikunnan vetäjäksi on valittu Taisto Ylikangas ja jäseniksi Arvo Ylitalo, Oiva Nikunen, Aimo Mäntylä, Aimo Koivisto, Aulis Harju, Martti Miikulainen, Sulevi Salmi ja Sulevi Juhola. Kahden seuraavan vuoden aikana ei majahankkeesta ole pöytäkirjoissa merkintöjä, kunnes vuosikokouksessa 27. helmikuuta 1983 on valittu uusi, aikaisempaa pienempi toimikunta, Sen vetäjäksi on pyydetty Aimo Mäntylää ja jäseniksi Martti Miikkulainen, Sulevi Salmi, Reijo Peltonen, Arvo Ylitalo ja Juhani Hyry.

Vuosikokouksessa 27. tammikuuta 1985 on valittu majanrakennus jaoston jäseniksi Heikki Kivisaari, Sulevi Salmi, Reijo Peltonen, Sulevi Juhola, Martti Miikkulainen ja Juhani Hyry. Vuotta myöhemmin on maja hankkeen kehittely jätetty sitten johtokunnan hoitoon ja 3. marraskuuta 1986 on johtokunta päättänyt varata noin 3000 neliömetrin suuruisen maa-alueen Yrjö Räihän ja Eino Hakolan maista Pahkamaan tien varresta. Vuosikokouksessa 25. tammikuuta 1987 on hyväksytty kauppakirja metsästysmajan tontista ja myös Vieskan Elementti Oy:n tarjous majasta ja sen pystyttämisestä.

Metsästysmajan rakentamiseen tarvitun lainan takuumiehinä olivat johtokunnan jäsenet. Majan valmistuttua tehtiin johtokunnassa tammikuussa 1988 päätös uusien tilojen vuokraamisesta myös muiden yhteisöjen ja yksityisten käyttöön, ja vuokraamista onkin sen jälkeen tapahtunut varsin usein. Tammikuussa 1990 valittin majan talonmieheksi Martti Miikkulainen, vuosien kuluessa on Majaisäntä vaihtunut, nykyisin Majaisäntänä toimii Marko Mustasaari

Omien lihankäsittelytilojen hankinta on seuralla on ollut esillä jo vuonna 1982, mutta hanke ei kuitenkaan vielä silloin edennyt. Seitsemän vuotta myöhemmin on ostettu lisää tonttia nimenomaan lahtimajaa varten. Periaatepäätös nylkypaikan-lahtimajan rakentamisesta on tehty 21. tammikuuta 1990. Heikki Kivisaari laati suunnitelmat 1990, rakennustyöt aloitettiin 1991 ja saatettiin päätökseen kesällä 1992. Hankkeen vastaavina mestareina toimivat Heikki Kivisaari ja Keijo Kukkola ja talkooporukan vetäjänä Martti Miikkulainen.

Metsästysmaja onkin ollut erittäin tarpeellinen yhteisön kokoontumispaikka myös muissa, kuin metsästys asioissa. Myös viime vuosien aikana on Rautiolainen talkootyö näyttänyt voimansa ja metsästysmajan pihaa sekä ympäristöä on kehitetty, mm. Hirsikodan rakentamisella kyläyhteisön käyttöön.

Harrastaminen jatkuu, hyvässä seurassa pian 70 vuotta !